"Nea...?"

Mutta enhän mä ees osannu juosta..

Kaaduin samantien maahan.

"Minne sä luulet meneväs?" kuulin Pirkan äänen ihan vierestä, kun yritin nousta märästä maasta.

Painauduin Pirkan rintaa vasten.

"Pirkka, mitä mä oon oikeen tehny.."

Istuttiin hiljaa pihalle.

Sisälle en uskaltanu mennä. En ees, vaikka Pirkka olis mut sinne kantanu..

En tiedä uskallanko enää ikinä.

"Nora ei anna mulle ikinä anteeks.. Miten Nora ees vois antaa tämmöselle aasille. Mä en tajuu, mikä mua oikeen vaivaa!"

"Jos mul onki joku tauti, raivopäätauti tai sit vaihdevuodet.."
Pirkka naurahti. "Vaihdevuodet? Oot alle 30.. Ehkä sä olit kuitenkin oikeessa, ehkä mä todella oon säälittävä. Oon säälittävä, kun saan kestää sun tyhmiä ajatuksia." Pirkka hymyili. "Tietenkin Nora antaa anteeks. Se on lapsi eikä sillä oo kuin yksi äiti, sä, Nea. Ja sen äidin pitäis olla nyt puhumassa Noran kanssa eikä istua täällä ulkona."

"Kyl mä haluaisin.." sanoin. "..mut mä pelkään.. et sun siskos murhaa mut."

Viimein, kun Pirkka suostui kantamaan mut lastenhuoneen ovelle, istahdin Noran sängylle.

"Nora. Äiti oli ihan idiootti. Tietenkin susta tulee kuuluisa. Tietenkin äiti vie sut luistelemaan joka päivä. Annathan sä anteeks äitille, vaikka äiti oli tyhmä ja pelottava?"

"Mennään heti huomenna koulun jälkeen luistelemaan ja ostetaan iso kasa karkkia, jooko?" kysyin ja Nora nyökkäsi.

Seuraavana päivänä Nora oli jo iloisempi. Ihan kuin eilistä ei olisi tapahtunutkaan.

Mutta tiesin, että oli vielä yksi, joka tuskin sitä niin vain unohtaisi.

"Lotta, mä todella pyydän, et me voidaan unohtaa eilinen.."

"Mä olin alunperinki sitä mieltä, et sä tarttet apua. Mä en rupee olemaan tollasten ihmisten keskellä.."

"Lotta, et kai sä vaan lähde mihinkään? Mä en todellakaan haluais, et.." huokaisin, kunnes tajusin, mikä ääliö olen.

Jos täältä joku lähtee, se oon mä.

"HAH." Lotta naurahti. "Teillä on kaks päivää aikaa ettiä uus ämmä, joka hoitaa teitä, kun mä vietän aikaa muualla. Aika alkaa nyt."

"Lotta! Mut mitä mä sanon Pirkalle! Etkö sä vaan voi antaa anteeks ja jäädä tänne?!" huusin.

"Häh? Mitä?! Häh?!?"

"Kolmekymppinen lehmä ei kuule.. Häh? Sanoitsä jotain?" Lotta sanoi.
"Lotta. Toi ei oo hauskaa."

"Oli se ainakin vielä eilen ainakin sun mielestä. Äläkä puutu mun veljen asioihin, sulla on ihan tarpeeks tekemistä hoitaa omat asias."

Huokaisin syvään ja luuttusin lattioita.

Tätä en todellakaan toivonu. Mikä mua vaivaa..

Viimeiset synttärit siinä talossa sai viettää Joel.

Pirkka oli ihan stressaantunut, kun yritti etsiä meille kämppää. En uskaltanut puuttua siihen. Pirkka halusi tehdä kaiken ajoissa, ettei raivostuttaisi siskoaan enempää. Kaikesta huolimatta Pirkka käytti aikaansa myös Joelin hoitoon.

Itse sain kamalan yskän, ja tuntu ihan kuin olisin tukehtunu.

Päätettiin viettää Noran kanssa viimeinen päivä tässä kaupungissa käymällä kaupungilla ja luistelemassa.

Kokeiltiin joitain järkyttäviä mekkoja, joita en käyttäisi ikinä.

"Mä oon paljon kauniimpi, sä oot tommonen ryppynaama." Nora sanoi katsoen itseään peilistä ja vilkaisi minua.
"Kiitos."

Otettiin hassu kuva.

Tutkin sitä hieman kauemmin. Mulla todella oli ryppyjä.

Ehkä mulla todellakin oli myös ne vaihdevuodet.

Menin samalla reissulla kampaajalle. Näytin ihan erilaiselta. Ihan liian vanhalta.

Ihan liian paljon mun äidiltä.

Mentiin luistelemaan, ja Nora hymyili koko ajan.

O_O

Päätin mennä mukaan. Nora näytti todella antaneen anteeksi.

"Sit ku mä oon iso ja kuuluisa, mä en enää saa syödä hampurilaisia."

"Miten niin? Tottakai syöt.."

"Muuten äiti tulee sun kotiis ja syöttää sut ihan täyteen maksalaatikkoa!"

"Äh, äiti. Sä oot ihan mummo. En mä voi syödä hampurilaisia, koska musta tulee pullukka ja sit mun luistelupuku repee."

Kun tultiin kotiin, Joelkin oli juuri syömässä.

"Kukas tämä neiti on? Vai rouva?" Pirkka kysyi.
"Rouva? Mä arvasin, et tää kampaus on liian aikuinen mulle.."

"Meillä oli hauskaa Noran kanssa tänään, eikö niin?" kysyin.
"Oli vai?" Pirkka kysyi.
Nora nyökkäsi.

"Lopettakaa! Mä yritän kattoa teletappeja!"
 

"Vai että teletappeja? Iskäkin haluaa nähdä. Tuu iskän syliin!"

"No, enkä! Mä oon jo iso! Oot ihan tyhmä!" Nora hymyili.

"Kyllä sä tuut! Tuut vielä sillonkin, kun oot yläkoulussa. Sit katotaan aina teletappeja."

Teletapit loppu ja Nora nukahti sohvalle. Pirkka oli laittamassa Joelia potalle, kunnes tajusin, että Pirkalla oli ollu aika paljon aikaa tänään lapsia varten, joten ehkä Pirkka oli jo löytäny meille asunnon.

Kysyin sitä. Hän vain hymyili ja nyökkäsi.

Oli viimeinen ilta tässä talossa. Päätimme viettää sen olemalla yhdessä koko perhe yhdessä huoneessa.

Janita's Worldille kiitos Nean ja Noran lyhyiden hiusten tekstuureista. ;DD

Tosi lyhyt osa.. :DD Sitten pitää vain lähteä rakentamaan asuntoa. ;)