Täällä ollaan taas!! :) Kiitos kaikille, jotka kommentoivat ensimmäiseen osaan!♥♥

Oli ihan tylsää, ellei lasketa postin hakemista ja Makaronin hajottaman hiirilelun viemistä roskiin.

Se oli ihan mun omaa syytä, koska kouluakaan ei enää ollu enkä ollu tietenkään jaksanu hakee töitä..

Eräänä aamuna lopulta viitsin hakea lehden ja katsoa työpaikkaa.

"Asutko sinä täällä yksin?"

Nostin katseeni ja näin valtavan harmaan hiuspehkon.

Nappasin lehden ja kävelin ripeästi ovea kohti.
"Ei, kun ajattelin vain.." Hiuspehko jatkoi.
"HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA!" karjaisin.

"Töitä tänne!" sanoin lehdelle.

Löytyhän sieltä jotain.

Tai mistä minä tiedän. Mähän aloin lukemaan sitä yhtä sarjakuvaa, ja en muistanu sen jälkeen koko työnhakua.

Muistin sen vasta sen jälkeen, kun olin heittäny lehden Makaronin väliaikaiseksi hiekkalaatikoksi.

Olin niin ärsyyntynyt itselleni, että päätin kostaa. Pakottaisin itseni lähtemään KAUPUNGILLE asti KÄVELLEN hakemaan TÖITÄ!!

Sen verran lievensin rangaistusta, että päätin kutsua Pirkan mukaan.

"Pirkka, mä en kestä itteeni.." huokaisin puhelimeen.
"Ai siks, ku soitat aina silloin, ku oon vessassa!" kuulin Pirkan huutavan. Samalla vessa vedettiin.
"No EN.. Saat lähtee mun kaa Stadiin, kirjastoon. Ja saat samalla opettaa mua käyttämään tietokonetta!"

"Hei... Tää.... Puhelin... Ei toimi enää.."
Purskahdin nauruun. "Sulla ei oo vaihtoehtoja! Joko tuut heti tai mä tuun sinne."
Pirkka huokaisi. "Selvä. Tullaan, MUTTA.. käyn eka vessassa!"
"Voi, ihanaa kuulla. Niin mäki sua." Katkaisin puhelun ja vaihdon paidan.

"Tervetuloa ja näkemiin! Me lähetään sitte samantien!" Potkaisin oven auki ja huusin.

"Vai luulitsä et mä rupeen tarjoamaan jotain kahvia?"
"No, emmä ny tiiä.."
"NO JUST JOO!! Antaa vetää! Pyydä mummoas leipomaan sulle teeleipiä." Tartuin Pirkan takkiin ja vedin miestä rappuja alas.

"Oikeesti, mä en tiiä yhtää, mikä mua kiinnostais.."
"Miten olis siivooja?" Pirkka sanoi.

"Siivooja?"

"Mitä sä tolla oikeen tarkotat? Ai et mun taidot ei riitä muuhun, hä?! Mitä?!? Hä?!?! No?!?!"
"SIIS!! Mä tarkotin öö.."
"Voi voi Pirkka-parka.. Jos sä ET olis tarkottanu öö, niin.."

"Sä olisit säästyny TÄLTÄ!!!" Vilautin sormiani ja rupesin kutittamaan Pirkkaa, joka kirkui kuin nainen! Meinasin itsekin kuolla nauruun.

"ETPÄS SAA KIINNI!!" Huusin naurun keskeltä.
"KUN MÄ SAAN SUT VAAN KIINNI...." Pirkka mörisi matalalla äänellä ja kirkaisin pelosta.

Lopulta, kun Pirkka olisi saanu mut kiinni, istuin jo kirjaston tietokoneella ihmisten ympäröimänä.

"Hei, miks tää ei toimi! Sun piti auttaa!!" Huusin.
"Hölmö! Justhan mä vast tänne pääsin. Sitä paitsi eihän toi oo ees päällä.." Pirkka naurahti.
"No.. Kai mä nyt SEN tiesin!" Vaikken tietäny.
"Tottakai, tottakai.." Pirkka hymyili, kun vilautin hänelle murhaavan katseen.

"Hei! Et nyt mee mihinkää!" Tartuin Pirkkaa hihasta, kun tämä oli kääntymäisillään, silti katse tiukasti ruudussa.
"Mut tuol on jotai.."
Pirkka meni, enkä jaksanu sitä pelleä sen enempää.

Yritin painella näppäimistön kirjaimia. Ja tein sitä noin puoli tuntia, kunnes huomasin, etten ollu ees avannu Internet-selainta.

"AaaaaaaaRRRRRR...." murisin yhteen puristettujen hampaiden välistä. Lopulta päädyin hakkaamaan näppäimistöä. Sain jopa yhden A-näppäimen ja olikohan se J-näppäimen matkamuistoksi.

Nousin ja yritin etsiä Pirkkaa katseellani. Suunnitelmistani huolimatta nukahdin.

"Nea!"

"Mitä, häh..."
"Löytyks niitä töitä?"
Pirkka sai vastaukseksi sen, että suljin uudelleen silmäni.

"No niin!! Tuu sitten, mä vien sut kotiin. Sähän nukut."
"Ei, ku, mitä.. Nii, mun piti ettii töitä!"
"Tullaa huomenna uudestaa, tuu nyt.."
"Ei, ku oikeesti!"

"Ei, Nea. En mäkää enää jaksa lukea naistenlehtiä tuolla nurkassa."
"Mut ku, mä olisin halunnu.. Pliis..?" tein mahdollisimman surullisen ilmeen.
"Ei." Pirkka alko tuijottaa kattoa. "Toi ei tehoo."

"TYHMÄ! Sä tunnet mut ihan liian hyvin!" tönäisin Pirkkaa nyrkillä. Pirkka nauroi.
"No, sä et mua! Mä tartten aina seitsemältä illalla lämmintä maitoa ja keksejä."
"Yäk. Oikeesti?"
"Äää, tuu nyt.."

"Ei, vaan sä tuut nyt."

Innostuin keittämään spagettia yhdeksältä illalla. Makaronikin sai vähän jauhelihamössöä.

"Wou! Täähän maistuu ihan oikealta."

Siinä samassa harkitsin jo kokin uraa.

 

Soitin aamulla heti Pirkalle. Odotin sitä monta minuuttia tuijottaen kadulle.

Meidän piti etsiä mulle edelleen niitä töitä, mut.. en mä jaksa. Ihan sama! Kuka nyt töissä käy?

Pelästyin, kun joku koputti oven lasiin.
"Hei, neiti, teille on postia!"

Kutsuin Pirkan sisälle, mutten edelleenkään tarjonnu sitä kahvia!

"Hei, mennää ulos, mulla on sulla yllätys!" Käytin väkivaltaa saadakseni Pirkan ulos talosta.

Lähestyin Pirkkaa ja yritin salata hymyni.

"HYVÄÄ HUOMENTA!!!"

Hehee!

Kuitenkin Pirkka osui heti muhun ja lensin päin maata.

"Nyt.. hajos jotain."
"Älä valehtele, ylös sieltä!"

Ehkä ei silti olis kannattanu totella sitä!!

Sit jotenkin tuntu, et yks pallo lähti just oikein...

..JA OSUI!!

"TASAPELI!! Ei saa enää heittää!!" Nauroin ja peitin itseni käsilläni.

Istuimme vaatteet litimärkinä nurmikolle auringonpaisteeseen.

Kaaduin selälleni, ja yhtäkkiä Pirkka tuli ihan kiinni kylkeeni ja kohta sen käsi kosketti mun kättä.

Ei menny kuin sekunti, ku huusin: HEII!!

Pomppasin seisomaan. Pirkalla kesti kauemmin.

"Mitä sä oikee.. tollee.. TEET!?!" huudahdin samalla, kun Pirkka punastui.

"Älä ny, hei.. siis.. mä tarkotan, et.. et ihan varmasti sulla on jotain.. sellasia tunteita.." Pirkka selitti.
En ollu enää niin vihanen, koska Pirkka näytti niin hauskalta. Olin hiljaa muutaman sekunnin.

"No, koska mulla ainakin on.." Pirkka heitti. Mietin ja tuijotin välillä Pirkan silmiin.
"Ööö.. Emmä ookaa niin väittäny.. ettei mulla.. olis.." Höpisin. En silti kattonu sitä silmiin.

 Pirkan käsi nousi ja koski mun hiuksia. Olisin halunut varoittaa, et ne on likaset.
"Mä tykkään susta tosi paljon. Harmi, ettet sä oo sitä huomannu.. Ja anteeks, jos tein jotain.. Öö.." Pirkka sanoi.
"Ei se mitää.. Ainaki nyt mä tiedän!" Yritin naurattaa. Tää tilanne tuntu oudolta.

Lopulta Pirkan koko käsi otti mut syliinsä.
"Mitäs sanoisit, jos mentäis vaikka.. keilaamaan?" Pirkka kuiskasi.
"Joo, voitais me mennä, jollen mä.. vaan.. tukehtuis.. TÄNNE!" huusin Pirkan villatakin läpi.
"Hups, sori!"

Me sovittiin, että tavataan kuudelta.

Hypin sisälle ja suoraan kaivamaan vaatevarastoani.

Kokeilin joitakin asuja.

Ja tälle asulle sanoin suoraan ei.

Sitten löysin vanhan koulutanssiaismekon, joka haisi edelleen jonkun oksennukselta en vaan halunnu tietää kenen.

Joten samantien ei.

Wou. Kenenköhän tää on? Ei ihan mun tyyliä.

Joten ei.

Lopulta kaivoin raivoissani jonkun vanhan villapaidan ja otin mukaan laukun edes vilkaisematta peiliin.

Käsivarret oli jo ennen kuin astuin ovesta ulos ihan naarmuilla, kun raavin ihoani, koska villapaita kutitti.

Istuin hiekkatiellä (mikä oli hyvin viisasta), kun taksi lopulta tuli.

Unohdin sanoa heippa Makaronille, mutta sitten muistin, että eihän sitä ees kiinnosta.

Sanoin osoitteen ja jouduin kuuntelemaan kokonaiset 20 minuuttia iskelmää.

Heti, kun päästiin keilaradalle, olin jo tarttunu palloon.

"Varo sit, se painaa aika paljo!" Pirkka varoitti.
"Turpa kiinni, kyl mä ny tän osaan."

No, miten mä olisin voinu osata, ku en ollu koskaan ennen ees pelannu! Ja typerät korkokengät.

Ei Pirkallakaan ihan hyvin menny.

Ja silloin näin Pirkan ensimmäistä kertaa suuttuvan. Hah, että se oli hauskaa.

"Hei, voidaaks me mennä jo syömään? Mua alkaa hermostuttaa.." Pirkka valitti. "Ja sä voit satuttaa ittes vielä."
"Ethän sä oo kokeillu, ku vasta kerran! Joo, okei, mennään. Pelataan vaikka lautapeliä seuraavalla kerralla."

Mentiin johonkin paikkaan, joka näytti ihan huoltoaseman kahvilalta.

"Käytsä useinki täällä?" Yritin esittää hyvin kiinnostunutta.
"Joka päivä! Eihä kukaan mulle ruokaa tee."

Yäk.

"Mitä sä tilaat?" Pirkka kysyi.
"Siis hyi, nää kaikkihan on jotain läskisooseja ja mikä toiki on.."
"Miten olis maksapihvi?"
Kaadoin nopeasti suuhuni kylmää vettä.
"Ehkä mä otan sit tota.. kanaa?"

"Täähän on ihan hyvää. Haluutsä maistaa?"

"Okei, vaikka oonki syöny tota ainaki sata kertaa." Pirkka kaivoi jotain taskustaan ja nauroi. "Täs on lista, mitä kaikkee oon syöny ja.."

Yäk.

Sitten nappasin Pirkan lautaselta jotain.. jotain, joo.

 Lopulta meillä ei ollu enää mitään, mistä puhua. Pirkka vaan tuijotti, jotenki silleen, että se halus tehä jotain.

Lopulta jotain tapahtui.

Pirkka laski kätensä mun käsivarrelle, muttei kattonu mua silmiin. "Miten olis.. jos mentäis tanssimaan.. Mä tykkään tästä laulusta.."

Mä nyökkäsin.

 Kuitenki, ku lopulta seisoin keskellä lattiaa, olisin voinu mieluummin mennä vaikka keilaamaan. Enhän mä osannu tanssia! Mutten olis halunnu jättää Pirkkaa yksinkään..

Halasin Pirkkaa tiukemmin, koska pelkäsin, että kaadun.
"Näin on parempi..." kuiskasin ja suljin silmäni.

 "Mä en sit osaa tanssia.." mutisin vasten Pirkan olkapäätä.
"Eihän me tanssitakaa, mehän seistään paikoillaan!" Pirkka naurahti.

 Oli miten oli, mä silti kompastuin jalkoihini ja meinattiin kaatua kumpikin.
"Hupsista!"
Naurettiin kumpikin.

Ehkä sitä ei olis kannattanu tapahtua, koska pian löysin itseni huulet törröllään.

"Älä! Lopeta!" Pirkka vastusteli.

Jäin tuijottamaan Pirkan kättä. En tajunnu, et mitä nyt. Mä luulin, et se halus!

Katsoin Pirkan pelästyneitä silmiä.
"Mitä sä ny? Mä luulin, et.. Sehä olit sä joka kävi mun kimppuun.. Mitä sä tarkotat, ettet sä tykkää enää musta?"

"En.. Emmä sitä tarkottanu, mä tykkään susta ihan yhtä paljon.. Mut toi tuli.. Oikeestaan mä luulin, et mä olisisin se, joka.. tekis noin eka.. Sori."

Pirkka otti mut syliinsä uudelleen ja pussasi mun otsaa.
"Mä tykkään susta TOSI paljon.."
Mäkin susta.

Me jatkettiin tanssimista. Tai oikeastaan paikallaan seisomista.

Ja mä odotin. Ja odotin. Mut ei. Ei vielä.

Pirkka soitti mulle taksin.
"MOIKKA!!" huusin taksista.
Pirkka kääntyi ja vilkutti.

Seuraavana päivänä hain taas postia.

AHAA!

Tänne sieltä!

Ihanin kirje, jonka koskaan olin saanut! Ja se oli Pirkalta!

Kutsuin Pirkan samantien kylään. Paiskasin oven heti auki ja hymyilin leveästi.
"Voi, se oli ihana..."

Samalla hyppäsin Pirkan syliin!

Puristin käteni tiukasti Pirkan kaulan ympärille.
"Se oli tosi söpö.. Kiitos paljon." Annoin nopeasti pusun Pirkan poskelle.
"Ai sä tykkäsit.." Pirkka hymyili.

"Ja tykkäisin vielä enemmän, jos sä.. muuttaisit asumaan mun kanssa..." kuiskasin.
"Tietysti!"