"Miltä mä näytän?" kysyin tuijottaen Hannaa, joka ei tietenkään vastannu.

"Sanoiks sä jotain?" Hanna kysy ajatuksissaan.
"Mä sanoin, että.."
"Ai että mä oon kaunis?"
"Haloo!"

"Mä kysyin, et näytänkö mä hyvältä.."
"Joo, tottakai! Oot tosi söpö, tosi kaunis. Kaikista kaunein morsian ikinä."

"Siis joo! Tottakai mä oon! HEH!"

"Mä. Oon. Tosissani. Miltä. Mä. Näytän."

"Älä nyt viitti, Nea, sähän näytät ihan iteltäs, tosi nätiltä. Rauhotu! Eihän tänne oo tulossa.. tai siis on minä ja Pirkka. Sä stressaat ihan liikaa. Siis jos me puhuttais MUN häistä, siis siellähän oli porukkaa ainaki 8 miljoonaa..Pälä pälä pälä pälä."

No niin, taas mennään.

Mun häät onnistu täydellisesti: vieraita oli paljon, ruokaa, koristeita oli joka paikassa, taustalla joku soitti pianoa...

Joo, ei. Vieraita oli kaks, ruokaa löyty, joo, mikrosta, koristeina oli hikisiä sukkia, taustalla Makaroni huusi...

Silti mä jännitin.

"Ei musta oo tähän.." ajattelin, kun yritin repiä mekkoa korkojen alta.

Jotenki tuntu, et kaikki menee pieleen. Vaikka ei ollu mitään, mikä olis menny pieleen.. Kaks askelta niin olisin jo Pirkan sylissä.

Hannalla oli sellanen mummoilme: kaikki menee kyllä hyvin!

Noloa.

"Enää yks askel.." ajattelin.

"Sä näytät todella kauniilta.." Pirkka kuiskasi. Pyöritin silmiäni.

"Mä rakastan sua." Pirkka sanoi.

"Mäkin rakastan sua, söpöliini." sanoin.

"Tää sormus kertoo, että sä kuulut vain ja ainoastaan mulle.."

Olin ihan innoissani, kun Pirkka laittoi sormusta sormeeni.

"..eikä mikään tuu meidän välille..."

"Me ollaan aina yhdessä."

Tilanne oli niin hermostuttava, että purskahdettiin kummatkin nauruun.

"Miten olis pieni häävalssi?"

Vähän aikaa uskalsin tanssia, mutta sitten vain painauduin Pirkan syliin ja seistiin paikallaan niinku sillon joskus siellä ravintolassa.

"Joo, nyt alkaa olla tosi ahdistava olo..." Hanna sanoi ja sulki TV:n. "Ehkä mä lähden tästä kotiin.. Pitäkää hauskaa!"

Naurettiin, kun Hanna paiskasi ulko-oven kiinni.

Ja siitä alkoi meidän yhteinen aika..

"Hei hei!" yritin esittää mahdollisimman naisellista.
"Tuu jo tänne sieltä!" Pirkka nauroi.

Nea ♥ Pirkka

Kävin vessassa, mut Pirkka seuras.
"No niin, rouva, oletko valmis ensimmäistä työpäivääs varten?"
"Öö, en. Oon edelleen alusvaatteissa. Jos et.. huomannu."
"Miten voisin olla huomaamatta....?"

Olin viimein jaksanu hakea töitä. Joku leikkikenttävalvoja. Ei hajuakaan, mitä pitäisi tehä, mutta se oli ainut paikka, jossa ei tarttenu olla mitää koulutusta.

Pirkka oli noussut urallaan jo osastopäälliköksi. Vielä, kun tietäisi, mitä se tarkoittaa, mutten tietenkään kehtaa kysyä..

Sain heti ylennyksen, vaikken muistakaan miksi.

Joulu oli tullut. Meillä ei ollut juuri varaa mihinkään koristeisiin (tuli jo selväksi häissä?). Ei edes joulukuuseen, joten päätin pukeutua joulukuusen väriseksi.

"Mulla on sulle lahja.." sanoin. "Tuu!" revin Pirkkaa hihasta.

"Tossa, avaa se."

"Pipo, hanskat ja kaulaliina! Kiitos, kulta. Mahtavaa, näitä mä just tartten!"

"Joo, joo, kunhan jotain ostin.." haukottelin.

Sitten tajusin.

"Mut.. eikö sul oo mitään mulle?"

"Tottakai, on." Pirkka sanoi ja hymyilin. "Laita takki päälle ja seuraa mua!"

"Miks se on ulkona.. Tääl on kylmä!" huusin.
"Oota nyt, se on tässä.."

"Mitäs pidät?" Pirkka kysyi innostuneena.
"Siis.. mistä?" En halunnut uskoa, että tuo se todella oli.
"Tästä!" Pirkka osotti... jotain, mitä en uskaltanu katsoa.

"Eks sä tykkää siitä?"

"Pirkka.. Mitä sä tarkotat tolla...? Tää tuli vähän.."

"Joo, mä tiedän, mut eiks oo söpö? Kato näitä värikkäitä tyynyjä ja tällasia.."
"En mä oo raskaana."

"Mut mä toivon, et sä olisit.. pian." Pirkka hymyili.

"Ja mä rakastan sua.."
"Niin mäkin sua, tietenkin, mut katotaan.." yritin hymyillä.

Jäätin ulos katselemaan tähtiä.

"Ootko sä jo ajatellu sitä?"
"Ai.. lapsia.."

"Mä tarkotin sikoja.." Pirkka kuiskasi korvaani ja naurahdin.
"Ei oo hauskaa, tää on aika iso juttu."

"Anteeks, mut mä todella haluan, että me hankitaan lapsia.." Pirkka halasi mua.

"Niin mäkin.."

"Ihan... just.."

 

"Mikä sun vatsaas vaivaa?" Pirkka kysy yks päivä tuijottaen mun vatsaa.

"Arvaa." sanoin ja tuijotin seinää.

Pirkka otti mut nopeesti syliin ja yritti suudella, mutten halunnu.

"Mitä nyt?" Pirkka kysyi.
"Tää tuli liian nopeesti.."

"Mut täähän on kivaa! Älä nyt masennu, mä pidän susta huolta!"
"Lupaatko.." kysyin, vaikka tiesin, että totta kai.

"Eniten mua pelottaa se synnytys.. Mut tulee tästä varmaan hauskaa.." jatkoin.
"No niin! Tulee, tulee!"

Ainakaan ei tarttenu käydä töissä!! Sai vaan lukea kirjoja ja syödä.

Siinä samalla tuli vähän sisustettuakin. Eteisestä tehtiin uusi.

Siinä eteinen ja minä isolla vatsallani.

"Mites sulla on tänään menny?" sitä Pirkka kysyi joka päivä tullessaan töistä.
"Hyvin, just heräsin."

"Vauvakin on jo kasvanu. Aika iso! Ihan varmasti poika." Pirkka silitti vatsaani.
"Ei sitä tiedä. Olin mäkin iso."
"Sitä en usko!"

"Sä näytät ihan väsyneeltä.. Sun pitäis levätä enemmän."

"Mähän nukun vaan koko ajan!" nauroin.

"Nukut lisää! Onks nyt parempi?" Pirkka kysyi.
"On.."

Kävelin illalla hädissäni Pirkan luokse.
"Pirkka, nyt tuntuu jotenkin.."
"Oota, mä luen tän sivun loppuun.."

Puristin hampaani yhteen. Nyt se alkoi.

Samassa Pirkan kirjan lens seinään.
"VOI EI!! Nytkö jo!!"

Pirkka yritti ottaa mua kädestä, mutta karjaisin: ÄLÄ KOSKE MUHUN!!

"No, mitä mä sitten teen, jos en voi ees koskea suhun!! Mä en tiedä, mitä tehdä!!"

Mä vaan huusin ja itkin.

Ja VIHDOIN!!

"No, tulithan sä sieltä! Olit aika iso!"

Pirkan ja mun ensimmäinen lapsi oli maailman ihanin tyttö.

"Voi, pieni..." kuiskasin vauvan korvaan. Kuulin Pirkan askeleet takaani.

"Tosi sulonen!" Pirkka huudahti.

"Hei hei, pikkuinen!"

"Mikä me annetaan hänelle nimeks?" kysyin.

Silloin huusimme kuin samasta suusta: Nora!!

Laitoin pikku-Noran uusiin vaunuihin ja peittelin hänet.

Nora vilkutti pienellä kädellään ja katsoi mua tutuilla ruskeilla silmillä.

Se oli niin suloista.

"Nea?" Pirkka sanoi. "Meidän on annettava se pois."
"Mi.."

Tuijotin Pirkkaa suu auki.

☺♥♥ HYVÄÄ JOULUA!! ♥♥☺
Ja kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!!!:)