Istuin hiljaa ja tuijotin vanhojen naistenlehtien kansia, jotka oli heitetty lattialle. Tunsin kyynelten nousevan silmiin, mutta pakotin ne takaisin.

Tämä ahdisti.

Miten se kaikki katosi niin nopeasti?

Kaikki haaveet, kaikki muistot katosivat yhtäaikaa pois.

Mitään ei enää ole.

"Haluatko sä jotain syötävää?" Lotta huusi keittiöstä.

En halunnut vastata.

Kuulin askeleita ja tunsin jonkun nojaavan sohvaan. Miksei se vain voi jättää mua rauhaan!

"Nea?" Lotta sanoi ja silitti hiuksiani.

Yäk.

Silti kyyneleet meinasivat tulla.. Ketään muuta ei kiinnostanut mun asiat.

"Nea, onks sulla nälkä? Et oo syöny moneen tuntiin. Kellokin on jo 12, etkä syöny aamupalaakaan.. Vauva ei varmasti voi hyvin."

Lotta piti tauon ja huokaisi syvään.

"Miks et sä vieläkään puhu.. Mä oon oikeesti huolissani. Se onnettomuus tapahtu kaks kuukautta sitten, ja sä edelleen näytät puolikuolleelta. Mä en tiedä, mitä mä voin tehdä. Te saatte kyllä asua täällä niin kauan kuin haluatte, mutta enempää mä en yksinkertaisesti voi tehdä."

"Mulla on omakin elämä hoidettavana!" Lotta vielä huusi keittiöstä.

Kolmannen kerran olin tuskissani.

Yritin auttaa itseäni hokemalla mielessäni, että enää kolme tuntia, sitten Pirkka tulee takaisin. Ihan kohta.

En kestänyt istua enää paikoillani. Kolme tuntia on liikaa. Haluan apua nyt.

Lopulta uskalsin mennä keittiöön. Sanaakaan sanomatta Lotta alkoi laittamaan syötävää.

"Sä voisit varmaan mennä kattomaan Noraa.. Täs voi mennä aika kauan." Lotta sanoi vihaisesti.

Tunsin itseni rasittavaksi, ja parempi olisi ollut vaan juosta jonnekin pois täältä.. Olin kamala taakka kaikille.

Mennään sitten, sanoin itselleni ja kävelin lastenhuoneeseen.

Nora nukkui. Se vähän rauhoitti mieltä..

Nora ei näyttävän kärsivän eikä muistavan yhtään mitään.

Se oli pääasia.

Mulla ei ollut väliä, mutta jos Noran tulevaisuus olisi pilattu, todella juoksisin samantien jonnekin..

Lopulta Pirkka tuli. Pirkan syli tuntui turvalliselta.

Pirkan kanssa ei tarvinnut puhua mitään, koska se tiesi, mitä oli tapahtunut ja se ymmärsi mua.

Pirkka ei ollu niin paljoa kärsiny. Ehkä siks, ku se ei ollu sen talo. Mutta sen talon mukana paloi kaikki, mikä oli mun..

Makaronikin oli poissa.

Lottakin jätti mut rauhaan, kun näytin siltä, että keskustelin edes Pirkan kanssa.

Tai sitten se vaan oli mulle vihanen.

Ei vähempää vois kiinnostaa. Se oli ärsyttävä.

"Olkaa kiltisti, meen kaupungille." Lotta sanoi ja avasi ulko-oven.

"Selvä, nähään." Pirkka sanoi. Ite en tietenkään sanonu mitään.

Purskahdettiin nauruun, kun ovi meni kiinni.

"Sun siskos käyttäytyy kuin joku vanhainkodin täti.." nauroin.
"Sun täytyy kestää sitä vaan muutaman tunti päivällä.. Olisit nähny sen sillon, ku oltiin vielä kersoja." Pirkka nauroi.

Pirkka vei Noran ulos katselemaan syksyistä luontoa aina iltaisin.

Tietenkin myös Lotta auttoi Noran hoidossa, vaikken olisi halunnutkaan.

Iltaisin mä hoidin Noraa.

Nora oli fiksu lapsi, eikä paljoa apua tarvinnut.

Se olis varmaan helpottanu mun oloa, jos se todella olis sitä tarvinnu, koska olisin varmaan unohtanu kaikki omat murheet..

Lotta oli usein illat pois, joten Pirkka hoisi isosiskonsa taloa.

Ite en koskenu mihinkään enkä siivonnut mitään muuta kuin Noran vaipat.

Olin juuri nostamassa Noraa kehtoonsa, kun tunsin jotain..

"Voi ei.." tuijotin vatsaani.

En jaksa!

"PIRKKAAAA!!!!!!!!!"

Pystyin kuvittelemaan Pirkan ilmeen.

Lopulta sain sen ulos.

Ei, sen, vaan pienen vauvan.

"Se on poika!!" nauroin.
"Oikeasti!!" Pirkka kirkui kuin nainen. Nyökkäsin.
"Annetaan nimeksi Joel." Pirkka sanoi. Nyökkäsin jälleen.

Toimme sisälle Noran vanhat vaunut ja annoimme ne Joelille.

Lotta oli nähnyt mun vähän virkistyvän ja tarttui heti tilaisuuteen.

"Hei, Nea, lähetääks shoppailemaan?"

Purskahdin tekonauruun.

"Nea?"

En todellakaan halunnut. Lotta, olen 25-vuotias kahden lapsen äiti, ja pitäisikö mun lähteä shoppailemaan kuudelta illalla?

Ei todellakaan ole aikaa.

Vaikka olisikin, en sen kanssa lähtis.

Vietin kaiken aikani turvallisessa lastenhuoneessa Joelin ja Noran kanssa.

Uskalsin vihdoin lähteä ulos ulko-ovesta. Joelin nukkuessa hiivimme Noran kanssa ulos.

Ilman lapsia en olisi selvinnyt tästä kaikesta.

Mutta koska lapset kasvoivat niin nopeasti, mun oli pysyttävä mukana, joten en voinut jäädä miettimään murheitani.

Sisällä leikittiin myös. Nora oppi todella aikaisin puhumaan. Kävelynkin Nora oppi vasta puhumisen jälkeen.

Nora ei halunnut koskaan olla yksin, vain nukkuessaan. Nora seurasi aina äitiänsä.

"Äitii!" Nora kirkui olohuoneesta.

"Äiti on täällä keittiössä!"

"Äiti oli vain hakemassa Noralle välipalaa."

Nora imi tuttipulloa kuin viimeistä päivää.

"Kun tarpeeksi läheltä katsoo, niin Joelillahan on Nean silmät!" Pirkka ilmoitti.

"Jee, jee, jee!"

Muun ajasta Pirkka vain tuijotti TV:stä urheilua. Katsoin Pirkkaa vihaisesti, mutta se ei ollut huomaavinaan.

"Selvä, mennään!"

Pirkka meni viimein syöttämään Joelin.

Nora syntymäpäivä oli koittanut. Ostimme kakun ja kaikki tunkivat keittiöön.

Ja kynttilät puhallettiin.

Nora sai oman sängyn lastenhuoneeseen.

Me vanhemmat nukuimme edelleen ulkona teltassa. No, se oli tuttua mulle.

"Herätys, kulta!" huudahdin seitsemältä aamulla.
"Nyt jo!" Nora huusi takaisin. "Mä haluun nukkua."

"No niin, iskä, toivota Noralle hyvää ensimmäistä koulupäivää!"
"Terve!" Pirkka sanoi ja käveli jääkaapille.

Lotta oli tehnyt Noralle aamiaista.

Puin Noran uusiin vaatteisiin ja halasin häntä tiukasti.

"Kerrot sit kaiken!" sanoin. "Siitä tulee varmasti hauskaa."

"Moikka, Lotta-täti!" Nora huudahti.
"Aaa, moikka.."

Nora käveli reippaasti kirkkaassa paidassaan koulubussille.

Ja mä sain vähän levätä.

Tai ehkä en.

Siivosin hieman taloa, vaikken olisi sitä aiemmin tehnytkään.

Nyt jopa kestin sen, että Lotta oli samassa huoneessa.

Päivä kului lukien Lotan naurettavia kirjoja. Me jopa sanoimme muutaman sanan.

Ehkä meistä vielä joskus tulisi ystäviä.

Huom. joskus.

"Äiti, äiti, mennään luistelemaan!" Nora juoksi suoraan keittiöön koulubussilta.

"Luistelemaan?"

Ajattelin kauhulla itseäni luistelemassa.

"Äitillä on niin paljon tekemistä. Täytyy tiskata, käydä kaupassa..."

 "Mennään vaikka huomenna."
"Okei.." Nora sanoi hieman pettyneenä.

Kävin kaupassa ja ostin Noralle vähän karkkia, jotta se piristyisi.

Samalla mietin, että miten tulen selviytymään huomisesta.

"Hei, kulta.." sanoin TV:tä tuijottavalle Pirkalle.
"Hei, ostitko sä niitä rusinoita?"
"Joo.."

"Nora!!! Äiti osti sulle karkkia!!"

Odotin hetken, mutta kukaan ei vastannut.

"Nora?"

"Nora!" huusin kävellessäni lastenhuoneeseen.
"Ei se oo täällä, ne meni luistelemaan.." Pirkka yhtäkkiä heitti.

"Mitä.. sä sanoit?"

"Et ne meni luistelemaan.. Oo hiljaa nyt! Tää peli on kesken.."
"ÄLÄ PURESKELE NIITÄ KYNSIÄS!!" karjaisin.

"Oo nyt hiljaa? Tää peli on kesken?" huusin ja tartuin kaukosäätimeen ja heitin sen päin TV:tä. "Siis kenen kanssa Nora on luistelemassa!"
"Oot naurettava, Lotan kanssahan se!"
"LOTAN!?!?!?" karjaisin vielä kovempaa.

"Mä en kestä.. Miten sä voit tehä näin!!"

"Miten sä päästät mun kullan yksin jonnekin sen ämmän kanssa! Mä en käsitä! Äläkä pure niitä kynsiäs!"
"Sori, vaan, mut se ämmä on mun sisko, ja mä luotan siihen 100 prosenttisesti.." Pirkka nosti kaukosäätimen lattialta ja laittoi TV:n päälle.
Vilkaisin Pirkkaa. Se näytti loukkaantuneelta.

"Sori, kulta.. En mä sitä silleen tarkottanu.. Mä vaan aina unohdan, että se todella on sun siskos, koska te ootte ihan erilaisia.."
"Äläkä huolehdi, ne pärjää varmasti.. Ne tulee just kotiin."

Kävelin ikkunan luokse.

"Mut kato nyt, kuinka pimeetä tuolla on.."

Aloin raivostumaan taas.

Se vei mun lapsen tonne jonnekin! Eikä ees sanonu mitään! Olis kysyny ensin!!

Just, ku jo luulin, että meistä tulee joskus kavereita.. Ei todellakaan enää ikinä!! Miksei se akka voi hankkia omia lapsia, kun on kerta aina puuttumassa toisten asioihin!! Mutta että se vielä uskaltaa koskea mun lapseeni...

Lotta, pelisi on pelattu. Uskallatkin vielä tulla takaisin tänne..

 

Minäkertoja vaihtuu Lotalle:

"Hyvä, Nora! Mutta piristy vähän, äläkä näytä niin ujolta.. Oot mahtava!"

Nora kirkaisi, kun kaatui päin jäätä.
"Ei kai sattunut? Pääsetkö ylös?"

"Käytävällä eteenpäin!!" joku ääliö huusi ja meinasi törmätä Noraan.
"Turpa kiinni, ruma lehmä!!" karjaisin. "Nora, nouse ylös ja näytä niille!!"

Nora otti vauhtia...

Pyörähti..

Ja pyörähti!

"Musta tulee kuuluisa!!" Nora huusi ja nauroi.

"Nora, sähän oot aivan loistava! Susta todellakin tulee kuuluisa, ja Lotta-täti pitää siitä huolen!!"

 "Sä pyörit näin ja näin!!"

 

Minäkertoja Nealle:

Tuijotin raivostuneena kadulle ikkunasta ja odotin, että ne tulis jo takasin. Kello oli jo yli yhdeksän.

Kun lopulta erotin Noran kirkkaan keltaisessa mekossa ja juoksin ulos.

"MISSÄ TE OOTTE OIKEEN OLLU!!!"

Nora ja Lotta vain tuijottivat toisiaan.

Siinä vaiheessa meinasin jo hyökätä Lotan päälle. Raivostuttava!!

"Siis.. rauhotu nyt.." Lotta vilkuili ympärilleen. "Me oltiin vaan luistelemassa, koska Nora halus. Se sano, ettet sä vieny sitä, joten tietenkin mä vein sen." Lotta sanoi hiljaa.

"AI VAAN!? JA TIETENKIN SINÄ!! SÄ ET KOSKE ENÄÄ IKINÄ MUN LAPSEENI, ONKO SELVÄ!! MÄ HAASTAN SUT VIELÄ OIKEUTEEN!! JA NORA, HETI SISÄLLE JA NUKKUMAAN SIITÄ!!"

"Mut äiti.. musta tulee kuuluisa!!"

"EI TODELLAKAAN TULE!! SÄ ET OO TON NAISEN KANSSA MISSÄÄN TEKEMISISSÄ ENÄÄ IKINÄ!! ONKO SELVÄ?? JA SISÄLLE SIITÄ!!"

Lotta lähestyi mua ja yritti sanoa jotain.
"ANTAA HEITTÄÄ! MITÄ SÄ SIINÄ YRITÄT!!" huusin.

"Miten sä voit sanoa tollasta?" Lotta kuiskasi.
"KUULES, LOTTA, SUN ON TURHA SANOA YHTÄÄN MITÄÄN!! SÄ ET TIEDÄ LAPSISTA YHTÄÄN MITÄÄN!! JOS KERTA HALUAT NIIN VARASTAA TOISTEN LAPSIA, ON VARMAAN AIKA JO HANKKIA OMIA, KOLMEKYMPPINEN LEHMÄ!!"

"Nea.. Mä en ikinä olis uskonut susta tällasta.. En ikinä.. Ikinä.. Mä todella säälin Pirkkaa. Otti sit tollasen.." Lotta pyöritti päätään.

Silloin meinasi tapahtua murha.

Mutta näin vain Noran itkuiset kasvot ja kaikki oli pilalla.

"Lotta-täti on paljon kivempi ku sä!!" Nora karjui ja juoksi sisälle.

Tärisin.

Olin yököttävä.

Tunsin, kun joku tuli viereeni.

"Sanoinko mä todella niin..." itkin ja kuiskasin. "Oon.. Oon yököttävä, Pirkka!! Sä kuulit, mitä sun sisko just sano, se säälii sua.. Niin mäkin. Todella paljon.."

Irrotin Pirkan käden vyötäröltäni ja lähdin juoksemaan.

Oli viimein aika juosta sinne jonnekin..

Hyvää uutta vuotta!!:)<3